26.10.2018

Nelkytveen siivoamista ja rakkautta

Jamiel reilu 4,5v:

Mitä äiti aina sanoo sinulle?
J: "Ei."

Mikä tekee äidin onnelliseksi?
J: Kukat

Mikä tekee äidin surulliseksi?
J: Lyöminen

Miten äiti saa sinut nauramaan?
J: Legoilla

Millainen äiti oli lapsena?
J: Vauva

Kuinka vanha äiti on?
J: Nelkyt

Mikä on äidin lempipuuhaa?
J: Siivoaminen

Mitä äiti tekee, kun et ole itse paikalla?
J: No siivoaa!

Jos äidistä tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
J: Äiti olisi taiteilija.

Missä äiti on tosi hyvä?
J: Ei missään...

Missä äiti ei ole kovin hyvä?
J: Ompelemisessa

Mitä äiti tekee työkseen?
J: No siivoat

Mikä on äidin lempiruoka?
J: Kana

Miksi olet ylpeä äidistäsi?
J: Kun mä tuon sulle kukkia

Jos äitisi olisi sarjakuvahahmo, mikä hän olisi?
J: Ninjago

Mitä sinä ja äiti teette yhdessä?
J: Leikitään

Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
J: Rakkautta

Mitä eroa teissä on?
J: Mulla on pidempi tukka!

Mistä tiedät, että äiti rakastaa sinua?
J: Mä lopetan tähän...

Mikä on äidin lempipaikka, minne mennä?
J: Lelu- ja ruokakauppa


Ei lisättävää...

22.10.2018

Kurkistus kirppislöytöihin

...taas. Edellisen setin löydät täältä ja myönnän, että ainakin kerran tässä välissäkin on tullut kirpputorilla pyörähdettyä. 

Perjantaina saadessani viettää aikaa yksin tuli tosiaan käväistyä reilun kilometrin päässä tutkiskelemassa käytettyjen tavaroiden antia. Ostoslistalla oli varsinaisesti yksi asia - lämpöpussi rattaisiin, sellainen ei hiostava, eikä älyttömän paksu. Kuinka ollakaan, sopiva löytyi heti ekalta käytävältä kympillä! 

Kaiken kaikkiaan rahaa kului 38 euroa. Tuolla rahalla sai lämpöpussin lisäksi pikkuveikalle melkeinpä uudenveroisen välikausihaalarin, kolme t-paitaa, hupparin ja svetarin. Omaan kaappiini eksyi kypsän naisen Haisuli-paita ja harmaa mekko. Isoveli taas sai Lego-kirjan ja Miikkarin volkkaripaidan. Osa pienimmän vaatteista menee jemmalaatikkoon, osa onkin jo eksynyt päälle. Muumifani on erityisen tyytyväinen uusiin paitoihinsa. 

Että sellainen setti! 


20.10.2018

Ajatuksia teiniäitiydestä

Miksi 25-vuotias kahden lapsen äiti kirjoittaa teiniäitiydestä? Eihän se tätä kosketa. No, olen kuitenkin ollut tilanteessa, jossa asia kosketti ja kovaa. Tilanteessa, jossa jouduin perustelemaan tekemisiäni, toiveitani ja aikeitani koskien nuorta ikää ja äitiyttä. 

Koin ensimmäisen raskauden ollessani 19-vuotias. Samaan aikaan kun jännitin valkolakin saamista jännitin myös jotain muuta. Odotin milloin kaksi viivaa piirtyisi tikkuun, miltä se tuntuisi ja mitä muutoksia se aiheuttaisi elämässä. Ylioppilastodistus iskettiin käteen ja samaisena kesänä täyttyi joidenkin kuukausien jälkeen myös toinen toive - olin raskaana. Muistan kuinka jalkapallokentällä höntsäillessä suunniteltiin elämää ja tulevaa arkea, sillä eihän mikään voi mennä pieleen. Etenkään jos olet 19 ja kaikki hyvä vasta edessä. 

Kului 1,5 kuukautta pilvilinnojen romahtamiseen. Salitreenin päätteeksi alkoi verenvuoto ja seuraavana yönä jouduin ensiapuun kovien kipujen vuoksi. Klo 02 jotain tipahti metalliseen wc-pönttöön juuri kun hoitaja kiikutti mulle maljaa, johon "kaikki mahdollinen ulos tuleva olisi hyvä saada talteen". Fyysiset kivut helpottivat pian tapahtuman jälkeen, hämmennys ja henkiset vaikeudet olivat vasta edessä. Ensimmäinen tunne oli kuitenkin helpotus siitä, että kipu loppui. 

Seuraavana päivänä mut siirrettiin osastolle tutkimuksiin. Raskaana oleva naislääkäri ultrasi ja kertoi, että "selvästi siellä on jotain ollut, mutta ei ole enää". Ei muuta. Papereitani katsoessa tämä totesi mun olevan aika nuori. "Oliko tämä vahinko?" En muista mitä turhautumiseltani vastasin, mutta ajatuksissani pyöri vain ne muutamat pienet kotiin ostetut vaatteet, valmiiksi suunnitellut Emmaljungan camokuosiset yhdistelmät ja ne haavekuvat, jotka romahtivat yhdessä yössä. Pelkästään nuoren ikäni takia koin joutuvani vielä epäilyksen alle tilanteessa, jossa ihmisen ei todellakaan tarvitse selitellä päätöksiään - etenkään kun koko elämän suurin unelma on viety sormia napsauttamalla. 

Tällä hetkellä seuraan tv:stä oikeastaan vain yhtä sarjaa ja se on Toisenlaiset teiniäidit. Kohtaloita ohjelmassa on monia, mutta joidenkin kokemat ennakkoasenteet, epäilys ja muutkin tuntemukset vaikuttavat tutuilta ja samaistuttavilta. Ehdin itse lopulta täyttää 21 vuotta ennen esikoisen syntymää. Ehdin sotkea aiemman parisuhteeni, rakastua toiseen ja erota ennen äidiksi tuloa. Näin jälkikäteen kuvittelen kohtalolla olleen sormet pelissä, mutta ikinä en unohda lääkärin suhtautumista muhun sillä heikolla hetkellä. Onneksi tuolloinkin hoitohenkilökunnan joukossa oli oikealla alalla olevia helmiä, pari ihanaa vanhempaa hoitajaa, joilla on myös paikka muistoissani. 

Omista lähtökohdistani mulla ei ole mitään oikeutta arvostella muiden äitiyttä oli kyseessä sitten peruskoulun päättävä nuori tai nelikymppinen uranainen. Meitä on moneksi oli ikä mikä tahansa. Jokaisen on kasvettava äitiyteen. Toki elämäntilanne antaa raamit, mutta jokainen tuleva äiti ja isä tekee itse päätökset, niin hyvät kuin huonot, joiden varjossa kasvattaa lastaan. Ennakkoluulot ja oletukset pärjäämisestä ja tilanteesta ylipäätään pelkän iän perusteella ovat turhaa kapeakatseisuutta. Elämä voi heittää häränpyllyä aivan yllättäen vaikka kuinka olisit 30 ja kaikki hallinnassa. 

Vielä 21-vuotiaana tuoreena äitinä koin tarvetta todistaa kaikille, että olin oikeutettu saamaan lapsen. Yritin pärjätä ilman mitään apua, olla joku supernainen, ettei kukaan vaan pääse vetämään nuoruuskorttia mua vastaan. Näin vuosia myöhemmin sitä totta kai huomaa kasvaneensa ihmisenä tuohon aikaan verrattuna, mutta tuoreena parikymppisenä äitinä tekisin ainoastaan yhden asian toisin: Relaisin. Arki ja elämä olisi ollut paljon helpompaa ilman turhaa todistelua ja stressaamista kaikesta uudessa elämäntilanteessa. 

Fakta kuitenkin on, että äitiyteen liittyvä vastuu on valtava. Sitä valtavuutta ei voi tajuta ennen tositilanteeseen joutumista. Vaikka mitä tapahtuisi, olet itse se kallio, jonka tulee kannatella toista, tuota pientä ihmistä. Sinä olet se, jonka tehtävänä on kasvattaa minimaalisesta taimesta iso puu. Siitä on leikki kaukana. 


Kuvat vuodelta 2012 viikko keskenmenon jälkeen.

Äidin omaa aikaa

Mulle suotiin eilen harvinaislaatuinen tilaisuus viettää omaa aikaa keskellä perjantaita. Anoppi laittoi keskiviikkona viestiä, että voisi ottaa perjantain vapaaksi ja hakea joko toisen tai molemmat pojat päiväksi luokseen, enkä mä todellakaan kieltäytynyt tästä tarjouksesta. En tällä erää tunne olevani "loman tarpeessa", mutta vaihtelu arjen keskellä ei tee yhtään hullumpaa meille kenellekään.

Miten sitten vietin päivää ihan yksin ja miehen kera, ennen lasten hakemista kotiin? Aurinkoisen päivän kunniaksi päätin pitkästä aikaa pukeutua astetta siistimmin ja vetäistä jopa farkut jalkaan. Wow. Haha. Melkein kahden kuukauden totaalisen meikittömyyden jälkeen on tullut meikattuakin muutamana päivänä ja eilen oli yksi niistä. Kosmetiikkavarastot on vaan niin olemattomat ja vanhatkin suurin piirtein purkkeihin kuivuneet, että jotain pitäisi vissiin tehdä. Se on kuitenkin toinen juttu.

Saatuani lapset maailmalle oli ensimmäisenä vuorossa aamupala numero kaksi ja Toisenlaisten teiniäitien katsomista sohvalla peiton alla. Syömistä väsätessä ja kahvia keitellessä tuli laitettua myös Spotify ja Vainsuomihitit-soittolista raikaamaan. Esikoisen Elastinen-pakkomielteen takia mun spotifykuuntelut on olleet vähän rajottuneita viime aikoina, kun jotenkin aina kajareista kaikuu loppujen lopuksi joko Supervoimii tai Iso kuva... Ei siinä, kyllähän niitäkin kuuntelee, mutta vaihtelu virkistää. Neljäveetä ilmeisesti ei.

Aamupalan ja tv:n katselun jälkeen tuli lähdettyä kirppikselle. Kannatti! Tein löytöjä niin tarpeeseen, jemmaan kuin vähän muuhunkin. Kirppisostoksista lisää myöhemmin. Kotiuduttuani tuli paneuduttua hieman blogiin, julkaistua yksi postaus ja kuvattua matskua tulevaa varten. Muokkasin otoksia musiikkia kuunnellen. Aika kului kun siivillä ja pian katselinkin kellosta, ettei olisi luultavasti pitkä aika kun mieskin kotiutuisi töistä mikäli tämä tulisi ajoissa, kuten yleensä perjantaisin.

Monesti siivoaminen vie ison ajasta jos satun olemaan yksin, mutta nyt tietoisesti päätin, että toimin toisin tehden kaikkea "turhaa", johon ei yleensä aika meinaa riittää. Perus siistimisen jälkeen tuijotin tv:stä Olet mitä syöt -ohjelmaa kahden jakson verran, kävin pitkässä suihkussa samalla radiota kuunnellen ja selasin tuhottomasti Instagramia sinne myös kypsästi selfietä päivittäen. Kröhöm, aika hyvin käytetty ja sitä rataa... Joskus vaan se, ettei tee oikein mitään on kaikkein parasta.

Illalla ajeltiin sitten Helsinkiin noukkimaan lapset kotiin. Matkalla käytiin myös tsekkaamassa huonekalukauppojen tarjontaa - mies kun kaipailee paremman korkuista työpöytää ja meikäläinen kävi koeistumassa sohvia. No, kummankaan suhteen ei tehty päätöksiä. Ei, vaikka nykyisestä sohvasta on jousi poikki ja keskiosa romahtanut.

Eilinen vapaapäivä sattui hyvään saumaan, sillä molemmat lapset ovat nyt enemmän tai vähemmän flunssassa ja viime yön herätykset saavat mut näkemään tällä hetkellä pelkkää sumua. Tämä viikonloppu menee luultavasti pitkälti levätessä meillä kaikilla. Pikainen kauppareissu taidetaan iltapäivällä suorittaa, muuten kotoillaan. Hyvää viikonloppua!


19.10.2018

Vinkkaa hyviä lastenkirjoja!

Mitkä on teidän lemppareita? Käytän päivistäni useita tunteja lukien erinäisiä lastenkirjoja jälkikasvulle. Esikoinen on taitava kuuntelija, joka on pienestä pitäen malttanut istua tunti tolkulla kuuntelemassa tarinoita. Kuopus ei jää huonoksi kakkoseksi, vaikka toki ikänsä puolesta lukeminen on vielä eritasoista isoveikkaan verrattuna. Molemmilla kirjat ovat kuitenkin isossa osassa arjessa.

Vasta nykyiseen ympäristöön muuton myötä opittiin uudelleen hyödyntämään kirjastoa. Lapsuudessa ja nuoruudessa mulla oli jatkuvasti iso kasa luettavaa lainassa, mutta jossain vaiheessa homma jäi. Lastenkirjat ovat kotiutuneet meille tähän asti pitkälti kirpputoreilta tai lahjaksi saatuna, toki jotain on tullut ostettuakin. Kirppisten kirjatarjonta on niin huikeeta, että lähes joka reissulla tarttuu jotain matkaan. Kiitos kirjastopalvelujen ollaan nyt saatu vielä uutta lisäpotkua lasten lukuharrastukseen. Jotenkin erityisesti isoveikalle (tammikuussa 5 vuotta) kaipaisikin jotain uutta mukavaa luettavaa. Saa olla pitkää tai lyhyttä, kuvia tai ei. Tyyppi on aika kaikkiruokainen. Mitä teidän alle kouluikäiset tykkää kuunnella? Vielä jätkä ei itse lue, mutten usko, että kovin kauaa menee siihenkään. Vinkatkaa suosikkeja kommentteihin! Musta tuntuu, että oon vähän tippunut kelkasta mitä tulee uudempiin isompien lasten kirjoihin. Toki omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen hyviä teoksia, jotka toimii tänäkin päivänä.

Viime aikoina meidän suosikkeihin on kuulunut Richard Scarryn pidemmät kirjat (esimerkiksi Meidän koulu ja Iloinen ilmailukirja on luettu tällä viikolla). Samoin on alettu kahlaamaan Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen-kokoelmaa, joka pitää yksissä kansissa sisällään useamman kirjan. Iskän lukemina iltasatukirjoina on toiminut viime aikoina tarinat Svarttis merirosvosta. Eilen lukaistiin läpi myös tarina huoltofirmaa pitävistä Tukaaniveljeksistä, joka oli runomitasta huolimatta miellyttävää luettavaa ja kuulemma hauskakin. Eli osu ja upposi. Kuvat olivat ainakin ihania!

Äidin lemppariksi nousi kuitenkin Tatu ja Patu etsivinä: Tapaus puolittaja - hauskaa luettavaa aikuisenkin näkökulmasta ja opettava loppu, jossa pikkutyttö koittaa herätellä perhettään tajuamaan tavaramäärän ja roskien haitallisuuden. Vähemmälläkin pärjää! Pitkästä aikaa joku kirja on ollut pakko lukea loppuun yhdeltä istumalta. Tatuja ja Patuja kolutaan ehdottomasti läpi lisää heti seuraavan kirjastokäynnin jälkeen, joka on luultavasti luvassa jo huomenna.

Aiempia suosikkeja ovat olleet muun muassa tarinat Tuomas Veturista, erilaiset muumikirjat, äidin perintönä tulleet Miinat ja Manut ja niin edelleen.

Nyt kirjavinkkejä kehiin! Antakaa meille uutta laadukasta luettavaa.